Hiljattain tuli toimistolla käymään opiskelutoverini, kuusikymppinen hyvissä voimissa oleva ja työhaluinen diplomi-insinööri. Firmassa oli ollut yt-neuvottelut, ja heti alkuun oli ilmoitettu, että ensi sijassa haluttaisiin tarjota talon palveluksessa vielä oleville 1940-luvulla syntyneille ”mahdollisuus siirtyä vapaaehtoisesti työttömyyseläkeputkeen”.
Sen jälkeen ei ikäkysymystä enää työnantajan puolelta mainittu, mutta kuin näkymättömän käden ohjaamana neuvottelut etenivät siihen suuntaan, että juuri ystäväni työtehtävä paljastui ylimääräiseksi ja tuotannollis-taloudellinen irtisanominen toteutettiin hyvässä, pykälien säätämässä järjestyksessä. Kokemuksesta tiedetään, että työllistymismahdollisuudet ovat tässä tilanteessa todella heikot, mutta kaveri aikoi siitä huolimatta edelleen yrittää.
Tämän yksittäisen tapauksen käsittely etenee omaa lakien ja työehtosopimusten määrittämää reittiään TEKin lakimiesten avustuksella. Ehkä jotain kompensaatiota tulee, mutta parhaimmillaankin mitätön summa todelliseen tappioon verrattuna. Kyseessä ei ole ainoastaan pois jäävä palkkatulo, vaan myös ansaitsematta jäävä eläke. Viimeisten työvuosien superkarttuma olisi merkinnyt jopa kolmanneksen lisää odotettavissa olevaan työeläkkeeseen.
Yleisemmällä tasolla suomalaisessa työelämässä edelleen yleisenä jatkuva, lyhyt-näköisen voitontavoittelun siivittämä ikäsyrjintä merkitsee suurta tappiota koko muulle yhteiskunnalle. Se nakertaa pyrkimyksiä eläkemenojen kurissa pitämiseen ja pahentaa odotettavissa olevaa työvoimapulaa. Korkean ammattitaidon omaavien heittäminen syrjään ennen aikojaan on myös selkeää henkisen pääoman tuhlausta.
TEKin ja muiden työmarkkinajärjestöjen tehtävänä on miettiä, millä tavalla lainsäädäntöä ja työehtosopimuksia tulisi kehittää, jotta ei olisi mikrotaloudellisesti kannattavaa tehdä makrotaloudellisia järjettömyyksiä. Ainakin työntekijän oikeutta ja mahdollisuuksia ammattitaitonsa jatkuvaan ajan tasalla pitämiseen ja kehittämiseen tulee edelleen parantaa ja työnantajan velvollisuutta tukea tuotannollis-taloudellisista syistä irtisanottavia ihmisiä tulee vahvistaa.
Tuloksia odotellessaan jokaisen palkansaajan kannattaa viimeistään neljääkymmentä ikävuotta lähestyessään pysähtyä tarkastelemaan työnantajansa henkilöstöpolitiikkaa. Jos yrityksellä on tapana siivota aika ajoin nurkistaan liian vanhat asiantuntijat, sieltä kannattaa lähteä heti, kun on oppinut kaiken, mitä sillä talolla on annettavana – ja viimeistään silloin, kun on itse vielä kuranttia tavaraa työmarkkinoilla.
Yrityksen kannalta tällainen käyttäytyminen on luonnollisesti pitkän päälle tuhoisaa, mutta se ansaitsee kohtalonsa. Lojaalius kannattaa varata niille, jotka antavat sille arvoa.

EU:n direktiivit vaikuttavat jokaisen palkansaajan arkeen. Heikki aikoo toimia parlamentissa inhimillisen työelämän ja kilpailukyvyn puolesta.
Heka online