Onnea, Mikko

TEK 4/2008 julkaistu 16.5.2008

Onnittelut Mikko Mäenpäälle varmalta näyttävästä jatkokaudesta STTK:n puheenjohtajana! Mäenpää tunnetaan älykkäänä ja avarakatseisena miehenä, jolla on järjestöpiireissä harvinaista kykyä ja uskallusta astua välillä niin sanotusti laatikon ulkopuolelle.

Sen hän teki myös puheenjohtajaksi suostuessaan. Helsingin Sanomat nosti asiaa käsittelevän uutisensa pääaiheeksi hänen toiveensa STTK:n ja Akavan yhdistymisestä. Ajatus ei ole Mäenpäänkään mukaan uusi, mutta se ei ole oikein ottanut tulta. Luulisinpa, ettei syy tässä tapauksessa ole yksinomaan akavalaisten mielikuvituksen puutteessa. Ainakin toistaiseksi STTK ja Akava ovat nimittäin olleet eri linjoilla useissa edunvalvonnan keskeisissä kysymyksissä.

Esimerkiksi ansiotuloverotuksessa Akava on johdonmukaisesti ajanut ylimmän marginaaliveron alentamista siedettävälle eurooppalaiselle 50 prosentin tasolle. Verotus on toki viimeisen vuosikymmenen aikana keventynyt useilla prosenttiyksiköillä, mutta edelleen ansiotuloja verotetaan pakolliset maksut mukaan lukien jopa 55 prosentin verokannalla.

Ylin veroaste alkaa purra jo tekkiläisillä keskipalkoilla. On nurinkurista, että kansakunta kuvittelee pärjäävänsä globaalitaloudessa korkeatasoisella osaamisella ja pitää samanaikaisesti viisaana verottaa osaajien ansiotulot parempiin taskuihin. Vertailukelpoisissa maissa verotuksen kannustusvaikutus on ymmärretty paremmin, ja kansainvälisesti rima alkaa jo asettua pikemminkin 45 prosentin tuntumaan.

Toinen eriseuraisuuden aihe on ollut tulopoliittisissa ja työehtosopimuksissa noudatettava palkkapolitiikka. Akavalle riittäisi hyvin, että Suomessa on jo maailman pienimmät palkkaerot, eikä niitä enää tarvitsi sopimuspolitiikalla kaventaa. Asiayhteydestä lienee jo selvinnyt, että STTK on ollut näissä ja monissa muissa kysymyksissä varsin toisenlaisilla linjoilla kuin Akava.

Akavan ja STTK:n yhdentymisessä saattaisi olla itua, jos ne ajaisivat samoja asioita. Silloin yhteensä miljoonan jäsenen toimihenkilöjärjestö voisi muodostaa merkittävänkin yhteiskunnallisen mahtitekijän. Niin kauan kuin näin ei ole, saataisiin vain sisäisesti hajanainen jättiläinen. Sellainen ajattelu, että yhdistyminen loisi yksituumaisuuden, on todennäköisesti toiveajattelua.

Myös TEKin jäsenet ajattelevat samalla tavalla. Reilu vuosi sitten tehdyssä suuressa jäsenkyselyssä vastaajien selkeä enemmistö piti tärkeänä Akavan säilyttämistä itsenäisenä korkeasti koulutettujen etujärjestönä.