Politikointia vakavalla asialla

TEK 1/2008 julkaistu 1. 2.2008

Nokian tehtaan lopettamisella on viime päivinä tehty runsaasti saksalaista sisäpolitiikkaa. Nokiaa syytellessä on jäänyt huomaamatta, että saksalaisten yritysten kännykkätuotanto on loppunut jo aikoja sitten. Ei ole myöskään ihan ennenkuulumatonta, että positiivista kassavirtaa tuottavaa tuotantoa suljetaan. Muistissa on vaikkapa Fujitsu-Siemensin Kilon tehtaan alasajo ja Opelin Calibra -sopimusten pois vetäminen. EU:n komission puheenjohtaja Manuel Barroso onkin aiheellisesti huomauttanut, että jos tuotantoa voi siirtyä Suomesta Saksaan, niin sitä voi siirtyä myös Saksasta Romaniaan.
Aiheeseen liittyvä poliittinen pisteiden keruu on vastenmielinen ilmiö, mutta työpaikkansa menettävien ihmisten hätä ja epätoivo on todellista, samoin koko tehtaan ympärillä toimivan yhdyskunnan pelko näivettymisestä. Ilmiö on sama niin Bochumissa kuin Joensuussa, Sievissä, Kemijärvellä ja monella muulla paikkakunnalla, joista kokoonpanotyyppinen elektroniikkateollisuus on paennut halvempien kustannusten, markkinoiden tai molempien perässä kaukomaille.
Nokiaa ei voi yksittäistapauksena velvoittaa tekohengittämään yhtä tuotantosaittia sen enempää kuin muitakaan yrityksiä. Sen kilpailukyky ei ehkä tuhoutuisi yhden tehtaan mukana, mutta yleisenä linjana kilpailukyvyn merkityksen aliarviointi olisi tuhoisaa. Nokia on yksi suhteellisen harvoista eurooppalaisista yrityksistä, jotka ovat selkeitä globaaleja voittajia omalla alallaan, ainakin toistaiseksi.
Tekohengityksen sijaan on keskitettävä voimat sen pohtimiseen, mitä Bochumissa tulee tehdä, jotta Nokian tehtaalta työttömäksi jääville ihmisille löytyisi uusi toimeentulo. Tarvitaan muutosturvaohjelma, mahdollisesti samantyyppinen, jollaisia Suomessa on toteutettu. Tähän tarvitaan sekä Nokian, Niedersachsenin osavaltion, liittotasavallan että EU:n panostuksia. Nokian kannalta yhteiskuntavastuun ja myötätunnon osoittaminen on hyvää liiketoimintaa. Kuluttajille suunnattuja tuotteita valmistava yritys ei voi jättää huomiotta asiakkaiden tunteita, vaikka niitä onkin vaikea sisällyttää yksikäsitteisesti kannattavuuskalkyyleihin.
Pidemmällä tähtäyksellä Saksan, Suomen ja koko Euroopan on panostettava osaamisen jatkuvaan kehittämiseen. Sillä, ja vain sillä, saadaan aikanaan tilanne, jossa väistämättömän muutoksen seurauksena katoavien huonosti tuottavien työpaikkojen tilalle syntyy uusia, hyvin tuottavia työpaikkoja. Suomessa tämä merkitsee esimerkiksi sitä, että hiljattain julkistetun opetusministeriön laatiman koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman toteuttamiseen osoitetaan riittävät varat. Tekeillä olevat kansallinen innovaatiostrategia ja teknillisen korkeakoulutuksen kansallinen strategia on myös toteutettava vesittämättä.