Putki ei ole hyvä ratkaisu

TEK 5/2007 julkaistu 15.6.2007

Viimeaikaisissa suurissa ja pienissäkin irtisanomisissa on edelleen sellainen pohjavire, että ikääntyvän työntekijän työntäminen niin sanottuun eläkeputkeen olisi hyvä ja hyväksyttävä tapa hoitaa asia niin yhteiskunnan, yrityksen kuin yksilönkin näkökulmasta. Kun annetaan ilmoitus, että osa työvoiman vähentämistarpeesta voidaan hoitaa eläkejärjestelyin, media ja osin palkansaajajärjestötkin ikään kuin huokaisevat helpotuksesta, kun ei tarvinnut mennä koviin irtisanomisiin.
Ihan näin yksinkertaistahan tämä ei ole, monestakin syystä. Yhteiskunnan näkökulmasta työvoimasta on jo nyt pulaa, ja jokainen tarpeettomasti varhaiseläkkeelle siirretty pahentaa sitä entisestään.
Lähivuosikymmeninä huoltosuhde, eli koko väestömäärän suhde tuotantoon osallistuvien lukumäärään, muuttuu nopeasti varsin raskaaksi. Jotta tilanteesta selvittäisiin, pitää työikäisten työssäoloaste saada nostetuksi 75 prosenttiin nykyisestä noin seitsemästäkymmenestä.
Myöskään yksilön kannalta eläkeputkessa olo ei ole herkkua ainakaan silloin, jos työhaluja löytyisi. Vanhoihin tai samankaltaisiin tehtäviin ei usein ole paluuta, sillä joukkoirtisanominen on tavallisesti merkki siitä, että juuri niihin tehtäviin tarvittavan ammattitaidon kysyntä on laskenut. Uuttakaan ammattitaitoa ei voi hankkia, koska ei ole olemassa sellaisia järjestelmiä, jotka tukisivat ikääntyvien ammatillista kehittymistä. Lisäksi uudelleen kouluttautuminen voi tulla taloudellisesti varsin raskaaksi, sillä koulutukseen hakeutuessaan tipahtaa usein tukijärjestelmien ulkopuolelle.
Tasavallan tuoreen hallituksen ohjelmassa on kaksikin kohtaa, joiden valmistelussa ikääntyvien työllisyys on otettava yhdeksi keskeiseksi näkökulmaksi. Sosiaaliturvan kokonaisuudistus pitää toteuttaa siten, että alunperin työntekijöiden viimeiseksi turvaksi rakennettua varhaiseläkejärjestelmää ei käytetä näppäränä saneerauksen keinona. Aidon työllistymisen on aina oltava ensisijainen tavoite.
Toiseksi ammatillisen aikuiskoulutuksen kokonaisuudistuksessa on huolehdittava siitä, että ammattitaidon päivittäminen on aina mahdollinen ratkaisu. Sen valitseminen ei saa rasittaa työhaluisen ihmisen kukkaroa. Ei ole hyvä, että kenenkään elämässä passivoituminen hyvässä työiässä on taloudellisesti riskittömin ja sen myötä houkutteleva vaihtoehto.
Lisäksi tietysti tarvitaan asenteiden muutosta työnantajapuolella. TEKin tilastojen mukaan jo 45-vuotiaalla työttömäksi joutumiseen liittyy melkoinen pitkäaikaistyöttömyyden riski. Työmarkkinoilla ihaillaan edelleen nuoruutta, ja viisikymmentä täyttäneisiin kohdistuu melkoisia ennakkoluuloja.