Talouden taantumasta ei ole juurikaan hyvää sanottavaa, mutta eräs voitoksi käännettävissä oleva puoli sillä on: se tarjoaa mahdollisuuden organisoida käytettävissä olevaa työvoimaa uudelleen tavalla, joka tuottaa tulevaisuudessa paremman tuloksen kuin nykyinen.

Teknologiateollisuus vastaa kahdesta kolmanneksesta Suomen viennistä ja tulevaisuudessakin vaurautemme riippuu pitkälle teknologisesta osaamisesta, joten sen pitäminen korkealla tasolla on tärkeää.

Suomi sijoittaa hyvin tutkimukseen ja kehitykseen, mutta tekniikan koulutuksessa meillä on mielestäni vakava puute. Teknilliset yliopistot kärsivät resurssipulasta suhteessa kansainvälisiin verrokkeihinsa.

Opetushenkilökunnan määrän lisäksi pulmana on puutteelliset käyttömäärärahat, jotka näkyvät esimerkiksi vanhentuneina tutkimuslaitteistoina. Esimerkiksi Teknillisen korkeakoulun määrärahojen lisäys tälle vuodelle ei vastannut edes inflaatiota.

Pidemmän päälle teknillisten yliopistojen resurssikurjuus vaikuttaa myös tutkimus- ja kehityspanostusten tuottoon. On selvää, että keskinkertaisin resurssein koulutetuilta insinööreiltä ei voi odottaa huipputuloksia samassa mittakaavassa kuin kunnollisilla resursseilla koulutetuilta.

Juuri nyt olisi suorastaan historiallinen tilaisuus hoitaa teknillisten yliopistojen henkilöresurssit kuntoon. Taloudellisen taantuman takia akateeminen työttömyys on nopeassa nousussa, ja nyt olisi normaalisuhdannetta helpompaa houkutella lahjakkaita ja hyvin koulutettuja ihmisiä yliopistouralle.

Kansantalouden ja valtion budjetin mittakaavassa tarvittavat lisäpanostukset ovat suhteellisen pieniä, ja niihin pitää olla varaa myös laman olosuhteissa – etenkin, kun tulevaisuuden hyvinvointimme on pitkälti teknillisen osaamisen varassa.