Asioita kannattaa usein tarkastella analogioiden kautta. Kysymystä “Mikä on Suomen linja EU:ssa” voi esimerkiksi tarkastella kysymyksen “Mikä on Savon linja Suomessa?” kautta.

Tärkeää on erottaa ne kysymykset, joihin kannan ottamisessa savolaisuus on olennainen kriteeri. Tällaisia voisivat tyypillisesti olla esimerkiksi Savon infrastruktuuriin liittyvät kysymykset, tai sellaiset kysymykset, joissa Savon olosuhteet poikkeavat merkittävästi muusta maasta.

Hyvin suuri osa yhteiskunnallisista kysymyksistä on kuitenkin sellaisia, joissa savolaisuudella ei ole mitään merkitystä, vaan ratkaisut tehdään joillakin muilla, esimerkiksi ideologisilla tai oikeudenmukaisuusperusteilla. Siksi eduskunnassa istutaan puolueittain, eikä maakunnittain.

Suomi on sisäisesti yhtenäisempi alue kuin Eurooppa, ja siksi Suomen Eurooppa-agendalla on enemmän asioita kuin Savon Suomi-agendalla. Kun Eurooppaa vähitellen yhdennetään, meille on merkitystä sillä, että yhdentyminen tapahtuu Suomelle sopivalla tavalla. Esimerkkeinä vaikkapa päästövähennysten taakanjako tai sosiaalisen Euroopan rakenteet.

Suomen yhteinen agenda lyhenee vähitellen, kun yhdentyminen etenee. Se ei tarkoita, että listalta poistuvat asiat muuttuisivat merkityksettömiksi - ne vain siirtyvät kansallisen viitekehyksen piiristä eurooppalaiseen poliittis-ideologiseen viitekehykseen. Sellaiset asiat, joissa paikallisuudella on suuri merkitys, pitää jatkossakin määrittää kansallisen päätöksenteon piiriin.

Varsin pysyväisluontoisesti Suomi-agendalla ovat ainakin:
- Itämeri ja pohjoinen ulottuvuus laajemminkin
- suhde Venäjään
- pohjoisen maatalouden tukeminen

Tällä en suinkaan väheksy esimerkiksi sosiaalisen Euroopan tai maailmankaupan vapauttamisen merkitystä. Niissä vain ajatusmaailman erot ovat merkittävämmät kuin kansalliset erot.

MEPeiltä ei pidä vaatia Suomen edun nimissäkään Suomen hallituksen linjan noudattamista - parlamenttihan olisi silloin tavallaan turha. Perustamissopimuskin määrittelee MEPin kansan, eikä hallituksen edustajaksi.

Uskon, että jokainen MEP pitää Suomen edun mielessään päätöksiä tehdessään. Heillä kuitenkin voi ja pitääkin olla Suomen edusta erilaisia tulkintoja. Äänestäjän tehtävä on määrittää itselleen, mikä hänelle on Suomen etu ja valita ehdokkaansa tämän analyysin perusteella. Vaatii vaivaa, mutta kukaan ei ole luvannut, että demokratian eteen ei pitäisi tehdä vähän töitäkin.